Moni meistä kantaa huolta mielenterveydestään hiljaa. Pohdimme, onko tämä vain stressiä vai jotain vakavampaa. Mietimme, pitäisikö hakea apua – ja usein epäröimme. Entä jos tämä menee ohi? Entä jos en osaa sanoa, mikä on vialla?
Tässä artikkelissa puhumme siitä, milloin on oikea aika hakea tukea, miksi se voi olla vaikeaa ja miten omaa tilaa voi arvioida rehellisesti.
Hiljainen oireilu on yleistä – eikä aina tunnistettavaa
Me olemme oppineet tunnistamaan päänsäryn tai kuumeen, mutta mielen oireet ovat usein paljon vaikeammin havaittavissa. Uupumus, toivottomuus, ilottomuus tai ärtyisyys hiipivät arkeen vähitellen. Siksi emme aina huomaa, kuinka vointimme on heikentynyt. Usein jatkamme suorittamista, vaikka sisällä kaikki on sumussa.
Hyvä ohjenuora on tämä: jos tunnet, että oma olotilasi on muuttunut pysyvästi, jos et palaudu levolla, et jaksa kiinnostua asioista, jotka aiemmin ilahduttivat, tai jos vuorovaikutus muiden kanssa tuntuu kuormittavalta – on hyvä pysähtyä. Mielen voinnin arviointi voi toimia ensiaskeleena. Apua kannattaa hakea mieluummin aikaisin kuin liian myöhään.
Apua ei tarvitse hakea yksin – eikä kriisin kautta
Meidän ei tarvitse odottaa romahdusta ennen kuin pyydämme tukea. Tuki ei ole tarkoitettu vain vakaviin häiriöihin – vaan myös elämänmuutoksiin, stressiin, ihmissuhdeongelmiin tai uupumukseen. Apua voi hakea ennaltaehkäisevästi, kuten kehonhuoltoa – ja se toimii usein sitä paremmin, mitä varhaisemmassa vaiheessa siihen tartumme.
Moni pelkää leimautumista tai sitä, ettei vaivat ole ”riittävän vakavia”. Me haluamme sanoa suoraan: jokainen, joka kokee, ettei jaksa, on oikeutettu tukeen. Tämä ei tee meistä heikkoja – vaan viisaita. Mielenterveydenhäiriöt eivät kehity tyhjästä, ja varhainen puuttuminen voi estää niiden syvenemisen.
Milloin on syytä ottaa tilanne vakavasti?
Joskus on tilanteita, joissa avun hakeminen ei ole enää valinta vaan välttämättömyys. Näihin kuuluvat:
-
- Ajatukset elämän päättämisestä tai itsetuhoisuus
-
- Tunne, että elämästä puuttuu kokonaan merkitys tai toivo
-
- Pysyvä unettomuus, ruokahaluttomuus tai fyysinen oireilu ilman selvää syytä
-
- Kyvyttömyys suoriutua arjesta, töistä tai opiskelusta
-
- Ympäristön huoli – jos joku läheinen on ilmaissut huolensa
Näissä tilanteissa olisi tärkeää hakeutua terveydenhuollon ammattilaisen puheille mahdollisimman pian. Myös kriisipuhelimet ja matalan kynnyksen palvelut kuten itsehoito-ohjelmat ja verkkoterapiat tarjoavat tukea nopeasti.
”En osaa selittää, mikä on vialla” – ja se on ihan ok
Yksi yleisimmistä esteistä avun hakemiselle on tunne siitä, että ei osaa sanoittaa omaa tilaa. Mutta meidän ei tarvitsekaan olla asiantuntijoita itsestämme. Riittää, että sanomme: ”Olen väsynyt, en tunnista itseäni, en jaksa enää.” Nämä ovat jo merkkejä, joita ammattilainen osaa kuunnella.
Myötätuntoinen suhtautuminen itseemme voi auttaa meitä hyväksymään sen, että tuki ei ole heikkouden merkki. Meidän ei tarvitse tulla valmiiksi ennen kuin hakeudumme puhumaan. Tärkeintä on tulla kuulluksi ja kohdatuksi juuri siinä, missä nyt olemme.
Mistä apua voi hakea ja miten aloittaa?
Apua on monenlaista – ja kaikille ei toimi sama. Tässä muutamia polkuja:
-
- YTHS tai työterveys – jos olet opiskelija tai työssä
-
- Terveyskeskuksen mielenterveyspalvelut
-
- Yksityiset psykoterapeutit ja psykologit
-
- Kriisipuhelimet ja verkkotukipalvelut
-
- Ohjatut itsehoito-ohjelmat ja verkkopohjaiset terapiat
Voit aloittaa varaamalla ajan esimerkiksi terveyskeskukseen tai työterveyteen ja kertoa, että haluaisit keskustella mielialasta tai jaksamisesta. Tärkeintä on aloittaa.
Jos mietit, pitäisikö – niin todennäköisesti kannattaisi
Usein epäröinti itsessään kertoo, että jokin sisällämme kaipaa huomiota. Me olemme huomanneet, että se pieni ääni, joka kysyy ”pitäisikö puhua jollekin?”, on harvoin väärässä. Se ei ole heikkoutta, vaan sisäinen viisaus. Jos kuuntelet sitä – saatat löytää reitin takaisin kohti kevyempää oloa.
Mielen hyvinvoinnin merkit auttavat sinua vertaamaan omaa tilaasi siihen, miltä tasapaino voisi näyttää. Jos arjesta puuttuu ilo, yhteys, toivo tai suunta – tuki voi auttaa palauttamaan ne. Apu ei tee sinusta toisenlaista ihmistä – vaan voi auttaa sinua palaamaan takaisin itseesi.
Muutos alkaa siitä, että emme jää yksin
Avun hakeminen on pieni mutta rohkea teko. Se ei vaadi erityisiä sanoja tai täydellistä hetkeä. Se vaatii vain halun voida vähän paremmin – ja uskalluksen ottaa askel. Me emme ole tarkoitettu kestämään kaikkea yksin. Ja kun uskallamme avata oven, sen takana voi odottaa ymmärrys, joka muuttaa suuntaa.
Tämä ei ole aina helppo tie, mutta se on mahdollinen. Jokainen meistä on sen arvoinen.